Kuten kuvasta näkyy, ei mikään älykkötapaus. Kusipäinen koira, joka ei onneksi asu enää meillä mutsin hermoromahduksen vuoksi. Lienee harmi, että olin silloin todella kakara kun tuo piski hankittiin, joten en sitä sen pahemmin koulutellut, taino eihän se edes meillä kauaa asunut, ennenkuin muutti mummolle, tätini hoiviin, joka oli suoranaisesti sanottuna virhe. Koira saa tehdä melkein mitä haluaa, neljän vuoden iässäkin ei ole oppinut sisäsiistiksi lenkeillä kauhoo pantaan hirttäytyen pitkin maita ja mantuja, ja auta armias minnuu jos se pääsee irti. Todella nirso myös. Eli unelmakoira etten sanoisi :3 Mut hei, kyl se istuu osaa! (jos sen perseen painaa maaha ja muuraa sen siihe). Piikille koko elukka, nhaw.

Nimi: Nino, (ei oo sitte mun keksimä) Skp: Uros Rotu/Laji: Volpino Italiano, Koira Ikä: 4-vuotias Väri: Valkonen

Nyt jos sitä sitten luonnetta miettii, se on todellinen kusipää, mutta jokaisessahan on myös hyviä puolia. Koira on tosi ilonen ja reipas, energiaa riittää. Tykkää rapsuttelusta ja lempilelu on sellanen kumimakkarasysteemi. Ja kyl se totellakki osaa, jos sille päälle sattuu, ihan fiksu se sinällänsä on.

Mutta kuten jälleen kerran voi huomata, vika on omistajassa, ei suinkaan koirassa.